Emil Wikström:
Elias Lönnrot ja Väinämöinen, 1902
Lönnrotinpuistikko, Lönnrotinkatu 5-7, Kamppi
Elias Lönnrot ja Väinämöinen
Massiivinen Elias Lönnrotin patsas hallitsee Lönnrotinkadun varrella Vanhankirkon ja Ressun lukion välistä puistikkoa. Emil Wikström oli voittanut kansallisesti tärkeän patsaskilpailun vuonna 1899. Taiteilija ei ollut kuitenkaan tyytyväinen alkuperäisiin luonnoksiinsa vaan luonnosteli patsaansa täysin uudelleen Pariisissa. Se valettiin vaskeen Brysselissä.
Patsas paljastettiin monien vaiheiden ja takaiskujen jälkeen vasta 18. lokakuuta 1902. Aloite oli tullut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta, ja hanke toteutettiin intomielisen kansalaiskeräyksen avulla. Patsasta ei tosin koskaan virallisesti paljastettu, sillä kolmen "rahvaanmiehen" kerrottiin edellisenä yönä poistaneen patsasta peittäneen purjekankaan. Valtaisa kansanjoukko täytti varhain seuraavana aamuna läheiset kadutkin, ja lehtitietojen mukaan "patsaan juurelle kertyi wähitellen suunnaton paljous seppeleitä, joita kansalaiset maamme kaikilta kulmilta olivat lähettäneet. Katajista, kanervista ja sammalista sommiteltuina ne toiwat terwehdyksiä Suomen saloilta, niitten etäisimmistä sopukoista asti."
Veistoksen Lönnrot merkitsee muistiin Väinämöisen Vipuselta saamia mahtisanoja. Patsaan jalustan edessä istuva neito leikkaa hiuksiaan kieliksi Väinämöisen kanteleeseen. Neito on ajan tyylin mukaan myös lyyrinen laulurunouden hengetär ja eurooppalaisen muistomerkkitradition mukaisesti Lönnrotin muusa. Unelmiinsa vaipunut neito vastaa ihannekuvaa kansasta, joka kasvattajansa jalkojen juuressa odottaa kansallisen tietoisuutensa heräämistä.