Robert Stigell:
Väinämöinen ja Ilmarinen, 1888
Vanha ylioppilastalo, Mannerheimintie 3

"Helähteli hauin hammas"

Vanhan ylioppilastalon pääovea koristavat mytologiamme keskeissankarit Väinämöinen ja Ilmarinen. Robert Stigellin veistokset ovat vuodelta 1888.

Stigellin Väinämöinen soittaa myyttistä hauen leukaluista kanneltaan ja saa koko luomakunnan soittonsa lumoihin. Väinämöisen soittoa on sanottu suomalaisen taiteen synnyn kuvaukseksi. Stigellin Ilmarinen on arkisissa askareissa, takomassa tärkeää työkalua auraa.

Vanhan ylioppilastalon veistokset tuovat esiin alkuheerostemme eri puolet: Ilmarinen tekniset taidot, Väinämöinen taiteen luomisvoiman. Molemmat ovat mytologiamme alkusankareina osallisia maailman luomiseen: Ilmarinen on tehnyt sammon ja ollut takomassa taivaankantta, Väinämöinen on myyttisten voimien sankari, tietäjä iänikuinen, tulen tuoja ja ensimmäisen veneen tekijä, elämän ylläpitäjä, luova innovaattori.

Veistosten sankarit on kuvattu dynaamisina ylöspäin suuntautuvassa liikkeessä. Kantele ja aura vahvistavat horisontaalisina elementteinä hahmojen symmetrisyyttä. Stigellin Väinämöinen ja Ilmarinen viittaavat nuorison tehtävään yhteiskunnan henkisinä ja aineellisina rakentajina. Tästä muistuttavat myös pääoven yllä sanat "Spei suae patria dedit" ("Isänmaa antoi toivoilleen").

Vanhan ylioppilastalon edusta on Helsingin keskeisimpiä paikkoja. Päivittäin talon ohittavat kymmenettuhannet kaupunkilaiset ja turistit.